who I am

Minä elän onnellista elämää, hulvattomassa perheessä, ympäristössä josta tykkään, tässä hetkessä, monien ihmisten mielestä landella, toivottavasti kauan, pienen kukkulan päällä, haaveillen ja mahtavien ihmisten keskuudessa.

Minulla on pikkusisko & vanhemmat, tärkeitä tavaroita joita ilman en osais elää, painoa muutama kilo likaa, rumat varpaat, poikaystävä, ihania ystäviä, järjetön ajatuksen kulku, toinen peukalo sentin lyhyempi kun toinen, taipumusta laiskuuteen ja materialismiin, useimmiten aina nälkä, loppumaton ostoslista.



Minä toivon että jotkin toiveet toteutuu, kesä tulee pian, oppisin lentämään ja viheltämään, hiusteni kasvavan, pääseväni elokuun alussa mustanmeren rannalle, onnellista ja muistorikasta parasta kesää 4ever!

Minä en ole aina kiva, ajanu koskaan skootterilla, kaikkiruokainen, hyvä noudattamaan hyviä käytöstapoja, kärsivällinen, "neiti fashion" niinko jotkut luulevat -.-, hyvä kokkaamaan, yksinkertainen ihminen tai sellanen kuin monet luulee.



Minua ärsyttää sade ja kylmyys, maailman omistajat ja ylimielisyys, itikat ötökät yms, tyhjä jääkaappi, huonot päivät, tietyt piisit, silloin tällöin kova melu, huono itsekuri, se kun ei saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa.

Minä osaan olla kakkapää, iloita ja nauttia hetkestä, sotata, olla ihana, pitää ääntä, hyppiä yhdellä jalalla, olla vahingoniloinen, ajaa pyörällä, olla olematta olemassa.



Minä arvostan rehellisyyttä, mulle tärkeitä asioita, tiettyjä ihmisiä & läheisiä, luotettavuutta, täydellisiä vapaapäiviä, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä.

Minä shoppailen liian usein, netissä, yksin tai kavereiden kanssa, H&M:n shop onlinessa ja kaikissa muissa kivoissa kaupoissa, mielellään ulkomailla tilaisuuden tullen, useinmiten ilman huonoa omatuntoa ja äidin mielestä ihan liikaa.



Minä pelkään pahoja ihmisiä, pimeää, kaikkia ötököitä esim. leppäkerttuja, joissakin tilanteissa yksin olemista, uusia sosiaalisia tilanteita, neuloja ja piikkejä, läheisten menettämistä ja itseni kadottamista.

Minua naurattaa kun joku lensi pyrstölleen niin huoleton tuo leikki on ja aivan verraton tididi, ihan liian usein ja väärissä tilanteissa, kun muistellaan lapsena ja vähän vanhempinakin tehtyjä tyhmyyksiä, kun töissä käy omituisia asiakkaita jotka selittää miten sokeripaketti oikeaoppisesti kuuluu avata.